Potilaan tarina

Olen 21-vuotias nainen. Vuosi lakkiaisten jälkeen minulla todettiin akuutti myeloinen leukemia eli AML. Sairastuminen oli kamala järkytys. Olin juuri hakenut opiskelemaan ja yhtäkkiä jouduinkin miettimään, elänkö syksyyn asti. Sain hoitona neljä sytostaatti- eli solusalpaajakuuria ja olin sairaalassa muutaman päivän kotilomia lukuunottamatta puoli vuotta. Jouluviikolla todettiin, että hoidot eivät olleet tarpeeksi tehokkaita. Syöpäsoluja oli edelleen liikaa. Minulla on yksi veli, joka testattiin luuydinsiirtoa varten jo sairauteni alussa, mutta hän ei ollut kudostyypiltään sopiva luovuttaja. Niinpä lääkärit käynnistivät haun SPR:n kotimaan luuydin siirtorekisteristä. Maaliskuussa sain soiton kotiin, että sopiva luovuttaja oli löytynyt.

Sain siirtoni keväällä 2004. On uskomatonta ajatella, että toisen ihmisen kantasolut elävät minussa. Yhtä uskomatonta on, että ihminen, joka ei ole edes tavannut minua, pelasti henkeni. Ymmärrän, että anonymiteetti on edellytys luuydinluovutus rekisterin toiminnalle, mutta silti minulla on mielikuva luovuttajasta. Kuka tietää, jos vaikka joskus istumme vierekkäin ratikassa tai ohitamme toisemme kadulla.

Muistan aina, miten toisen ihmisen pyyteetön apu mahdollisti elämäni jatkumisen ja toivon, että tuo tuntematon luovuttaja saa osakseen elämässään kaikkea hyvää.