Etusivu   Rekisteri   Luuydinluovutus   Ohjeet   Aikataulu   Lisätietoa

Luuydin

Luuydin on luiden sisällä oleva lähes nestemäinen kudos, joka valmistaa kaikki veren solut: punasolut, valkosolut ja verihiutaleet.

Leukemiaa eli verisyöpää sairastavilla luuydin ei toimi normaalisti. Leukemiasairauksia hoidetaan lääke- ja sädehoidolla, mutta näillä hoidoilla ei aina saavuteta pysyvää paranemista. Leukemia voidaankin usein parantaa siirtämällä potilaaseen lääkehoidon jälkeen tervettä luuydintä vapaaehtoiselta luuytimenluovuttajalta. Kun potilas tarvitsee luuytimensiirtoa eikä sopivaa sisarusluovuttajaa ole, sairaala tekee haun Veripalvelun luuytimenluovuttajarekisteristä ja sopivaan luovuttajaan otetaan yhteyttä. Luuytimensiirron onnistumiseksi potilaan ja luovuttajan kudostyypin täytyy olla mahdollisimman samanlainen.

Miten luovutus tapahtuu

Potilaalle annetaan ennen luuytimensiirtoa hyvin voimakas lääke- ja sädehoito, joka tuhoaa syöpäkudoksen, mutta samalla myös potilaan oman luuytimen. Tämän jälkeen tehdään luuytimensiirto terveeltä luovuttajalta. Näin tuhotaan syöpäsolut ja korvataan sairas luuydin terveellä. Potilas saa luuytimen tavallisen verensiirron tavoin laskimoon.

Luuytimenluovuttaminen voi tapahtua kahdella tavalla. Perinteisempi tapa on varsinainen luuydinluovutus, mutta sen sijaan nykyään käytetään usein veren kantasolujen luovutusta. Luovutustapa päätetään tapauskohtaisesti lääkärien toimesta ja siihen vaikuttavat mm. luovuttajan terveydentila sekä fyysiset ominaisuudet ja omat toiveet. Molemmista luovutus tavoista lisää alla.

Veren kantasolujen luovuttaminen on vaihtoehto perinteiselle luuydinluovutukselle. Kantasoluja voidaan saada siirtymään luuytimestä verenkiertoon valkosolujen kasvutekijän avulla. Valkosolujen kasvutekijä on aine, jota on normaalistikin elimistössä pieniä pitoisuuksia. Kun kasvutekijää annetaan luovuttajalle ihonalaisena pistoksena, se saa aikaan luuytimen kantasolujen lisääntymisen ja siirtymisen verenkiertoon. Tällainen ihonalainen kasvutekijä-pistoshoito annetaan päivittäin yleensä 4-5 peräkkäisenä päivänä. Kantasoluja kerätään verenluovutuksen tavoin kyynärtaipeen laskimosta, mutta kerätty veri kierrätetään fereesilaitteen kautta, joka kokoaa talteen veren kantasolut ja palauttaa takaisin luovuttajan verenkiertoon muut veren osat. Keräys kestää noin kolme tuntia kerrallaan ja se tehdään yleensä kahtena peräkkäisenä päivänä.

Veren kantasolujen keräys ei vaadi nukutusta, se ei aiheuta samankaltaista hemoglobiinin laskua kuin luuytimenluovutus, eikä toimenpiteen jälkeen tarvita sairaslomaa. Sairaslomaa tarvitaan sen sijaan kasvutekijähoidon ja keruiden ajaksi. Kasvutekijä voi aiheuttaa luuytimen solumäärän lisääntyessä luukipuja, joihin voi käyttää tavallista kipulääkitystä, ja kivut häviävät nopeasti keräyksen jälkeen. Valkosolujen kasvutekijää on jo vuosia käytetty potilaiden hoidossa eikä sen tiedetä aiheuttavan pitkäaikaisia haittoja. Kuten verenluovutus, myös kantasolujenluovutus perustuu lähimmäisen auttamisen haluun, eikä siitä makseta palkkiota. Tällä menettelyllä halutaan varmistaa, ettei kukaan ryhdy luovuttajaksi pelkästään palkkion vuoksi ja salaa tästä syystä piileviä sairauksia, jotka voisivat olla vahingoksi siirron saajalle. Rekisterin kautta tapahtuvasta kantasolujen luovutuksesta luovuttajalle koituvat reaaliset kustannukset, kuten esim. matka- ja asumiskustannukset, ruokailut ja ansionmenetykset päätoimesta korvataan täysimääräisesti.

Perinteisempi tapa eli varsinainen luuytimenluovutus tapahtuu Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (Meilahden sairaala). Luuydintä kerätään nukutuksessa leikkaussalissa. Veren näköistä kudosta, jossa luuytimen solut ovat, imetään neuloilla pienissä erissä useista kohdista alaselästä lantioluun sisältä ja joskus myös rintalastasta. Luuytimenluovutus kestää pari tuntia. Luovutettu luuydin on vain noin viisi prosenttia luovuttajan luuytimen määrästä. Luuydin on korvautuvaa kudosta ja luovutetun ytimen tilalle kehittyy nopeasti uutta. Luut, joista luuydintä kerätään, aristavat muutaman päivän ajan luovutuksen jälkeen. Ihoon tulee neulanpiston jälkiä, joiden aiheuttama kosmeettinen haitta on pieni.

Luovuttajan ja potilaan henkilöllisyys pidetään kantasolujen luovutuksen yhteydessä salassa. Potilaan henkilöllisyyttä ei siis paljasteta luovuttajalle eikä luovuttajan potilaalle. Luovuttajalle ilmoitetaan kuitenkin potilaan ikäluokka ja sukupuoli sekä kerrotaan missä maassa ulkomainen potilas on. Luovuttaja voi halutessaan ottaa yhteyttä rekisteriin puolentoista vuoden kuluttua siirrosta ja tiedustella potilaan vointia.