Mikä on hiv? Mitä on aids?

Hiv on ihmisen puolustusjärjestelmää rapauttava virus, joka lopulta elimistön puolustusjärjestelmän petettyä aiheuttaa aidsin.

Hiv-infektio on ihmisen immuunijärjestelmään vaikuttava pitkäaikainen eli krooninen sairaus, jonka aiheuttaa hi-virus (human immunodeficiency virus eli ihmisen immuunikatovirus).

Aids eli hankittu immuunipuutosoireyhtymä on tämän sairauden päätösvaihe, joka alkaa, kun elimistön puolustusjärjestelmä on vakavasti häiriintynyt, mikä puolestaan altistaa tautiin sairastuneen tietyille harvinaisille kasvaimille ja useille eri tulehduksille.

Hi-virustartunta

Hi-virus on hyvin muuntumiskykyinen virus, joka siirtää oman perintöaineksensa tartuttamaansa kohdesoluun. Oireetonkin hiv-tartunnan saanut ihminen voi tartuttaa muita koko elämänsä ajan.

Retroviruksiin kuuluva hi-virus on hyvin muuntumiskykyinen virus, joka infektoi pääasiallisesti T-auttajavalkosoluja eli lymfosyyttejä ja syöjäsoluja eli makrofageja.

Virus pääsee solun sisään solukalvolla olevaan reseptoriin sitoutumalla. Solussa viruksen perintöaines liittyy kohdesolun perintöainekseen, josta se voi aktivoitua ohjaamaan tartuttavien viruspartikkelien syntyä.

Hiv-infektiolle on tyypillistä, että virus voi säilyä pitkiäkin aikoja uinuvassa muodossa etenkin syöjäsoluissa ja aktivoitua sitten uudelleen. Siksi kerran hiv-tartunnan saanut henkilö on tartuttava koko elämänsä ajan.

Tartunnan lähteet

Hi-virustartunnan voi saada kosketuksesta virusta sisältävään vereen tai muihin kehon nesteisiin esim. rikkoutuneen limakalvon tai ihon kautta.

Hi-virus voi tarttua verikontaktissa, äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana, rintaruokinnassa, yhteisten neulojen, ruiskujen tai muiden ruiskeen antamiseen liittyvien välineiden käytössä, yhdynnässä ilman kondomia ja suuseksissä, jossa eritteitä joutuu suuhun.

Virus ei tartu yskimisestä, suudellessa, wc-istuinten välityksellä, kylpyvedestä, saunasta tai hyttysistä. Virus pääsee solun sisään solukalvolla olevaan reseptoriin sitoutumalla. Solussa viruksen perintöaines liittyy kohdesolun perintöainekseen, josta se voi aktivoitua ohjaamaan tartuttavien viruspartikkelien syntyä.

Hiv-infektion kulku

Hiv-infektio etenee asteittain: ensivaihetta seuraa oireeton jakso ennen sairauden pahenemista.

Primäärivaiheessa noin puolelle tartunnan saaneista kehittyy 1-6 viikon kuluessa tartunnasta oireita, joita ovat mm. kurkkukipu, kaularauhasten turvotus, kuume, ihottuma ja lihaskivut. oireeton vaihe voi kestää 5-10 vuotta. Sen aikana ihminen ei tiedä kantavansa hi-virusta, ellei käy hiv-testissä. Kolmannessa vaiheessa, kun veren virusmäärät ovat korkeita, alkaa ilmaantua yleisoireita, kuten väsymistä, laihtumista, kuumeilua ja pitkittynyttä ripulia.

Aids-vaiheen on määritelty alkavan silloin, kun hiv-positiivinen sairastuu johonkin liitännäissairauteen. Niiden joukossa on muun muassa tulehduksia ja syöpiä, jotka puhkeavat hiv:n niille suotuisaksi muokkaamassa maaperässä.

Levinneisyys

Suurin osa maailman noin 33 miljoonasta hiv:tä ja aidsia sairastavasta elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tauti leviää tällä hetkellä nopeimmin Aasiassa ja Itä-Euroopassa.

Aids kuuluu maailmanlaajuisesti eniten tappavien tautien joukkoon, ja Afrikassa se on suurin kuolinsyy. Hiv-infektioiden tärkeimmät leviämissyyt ovat suojaamaton seksi ja suonensisäiset huumeet.

Suomessa on todettu helmikuuhun 2007 mennessä 2096 hiv-tartunnan saanutta henkilöä, joista 22 %:lla infektio on kehittynyt aids-vaiheeseen. Uusia tartuntoja rekisteröitiin Suomessa vuonna 2007 185 kappaletta, edellisenä vuonna niitä oli 193, joka oli ennätysmäärä kautta aikojen.

Hiv/aids ja ihmisoikeudet

Ihmisoikeuksien heikko toteutuminen ja ihmisten eriarvoinen kohtelu löytyy hiv:n leviämisen takaa monessa muodossa.

Hi-viruksen esiintyminen ja leviäminen on kaikkein suurinta ihmisryhmissä, joita jo muutenkin syrjitään ja jotka kärsivät ihmisoikeusloukkauksista.

Samojen ryhmien, jotka tarvitsisivat hoitoa ehkä kaikkein kipeimmin, pääseminen hoidon piiriin on edelleen kaikkein epätodennäköisintä. Ihmiset eivät hakeudu testeihin ja hoitoon negatiivisten seuraamusten kuten stigmatisoitumisen, syrjinnän, ja terveydenhoitohenkilöstön vaitiolovelvollisuusrikkomusten pelossa.

Miksi juuri Afrikka?

Hiv-infektion yleisyyteen Afrikassa vaikuttavat monet kulttuuriset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset asiat.

Useilla afrikkalaisilla vastuullisen sukupuolikäyttäytymisen ja omaa terveyttä suojelevien valintojen tekemisen edellytykset ovat huonot. Tarpeeksi tietoa valintojen pohjaksi ei usein ole saatavilla.

Perinteiset seksiin liittyvät kästykset ja roolit ja naisen puutteelliset oikeudet, väkivallasta puhumattakaan, eivät aina jätä yksilölle liikkumatilaa ja valinnan vapautta. Köyhyys vaikeuttaa tilannetta monin tavoin, vähentäen tiedon, kondomien ja terveyspalveluiden saatavuutta, ja jopa pakottamalla myymään valinnanvapauden viimeisetkin rippeet.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Hiv:n ja aidsin vaikutukset Afrikassa ulottuvat yksittäisistä ihmisistä ja perheistä laajalti koko yhteiskuntaan.

Aids kaataa sairasvuoteeseen ja tappaa yhteiskunnasta työikäisiä jäseniä, jolloin heidän tehtävänsä siirtyvät lasten ja vanhusten huolehdittaviksi tai jäävät tekemättä. Kehitys hidastuu, ja hiv-epidemia ja yhteiskunnalliset epäkohdat ylläpitävät toisiaan.

Hiv/aids ja terveyspalvelut

Hiv ja aids kuormittavat Afrikan muutenkin niukkoja terveyspalveluja.

Ne mielletään vain yhdeksi ongelmaksi monien muiden terveysuhkien joukossa. Pulaa on niin lääkkeistä, teknisistä välineistä kuin terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksestakin.

Hiv:n ja aidsin hoito

Hiv-lääkkeet Hidastavat taudin etenemistä, pidentävät potilaiden elinikää ja parantavat heidän elämänlaatuaan sekä vähentävät uusia tartuntoja.

Lääkkeet ovat kalliita, mutta niiden saatavuus kehitysmaissa on pyritty turvaamaan kansainvälisin sopimuksin. Kuitenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vain murto-osa tarvitsevista saa lääkitystä.

Vaikka hi–virusta ei pystytä lääkitykselläkään täysin poistamaan elimistöstä, voidaan antiretroviraalisella lääkityksellä hidastaa taudin etenemistä tehokkaasti.

Hiv/aids ja kehitysyhteistyö

Hiv:n ja aids:in vastaisiin ohjelmiin käytetään paljon kehitysapu-varoja, mutta lisää silti tarvitaan. Apu ei ole aina tehokasta ja toiminta voi olla huonosti koordinoitua ja riittämätöntä. Kuitenkin myös hyviä tuloksia on saatu aikaan.

Vaikka hiv/aids:in vastaiseen työhön käytetty rahoitus on lisääntynyt viime vuosina, rahoitus ei siltikään ole riittävää. UNAidsin arvioiden mukaan vuonna 2006 hiv/aids-ohjelmissa oli noin kuuden miljardin dollarin rahoitusvaje.

Suomella on kahdenvälistä yhteistyötä Mosambikin ja Sambian kanssa. Suomi tukee lisäksi monien järjestöjen hiv/aids-hankkeita kehitysmaissa, kuten esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin hanketta Etelä-Afrikassa.